Tarina-ahon taikaa sydän täynnä

“Lähdin pitkän kurssiviikonlopun viettoon takki auki eikä se enää kotiin lähtiessä mahtunut lainkaan kiinni.”

Näin totesin sunnuntaina loppupiirissä heimolaisten läsnäollessa, samalla pyyhkien liikutuksen kyyneleitä poskiltani ties monetta kertaa.

Osallistuin Karhun Talon järjestämälle Shamanismin peruskurssille (5.–8.6.25), joka tällä kertaa kuljetti meidät Pielisen Kelvänsaaressa sijaitsevaan Tarina-ahoon.

Alkukesän vehreys ilostutti meitä runsaudellaan

Torstaina Kolin satamassa oli tervehtimässä joukko iloisia ihmisiä. Tuulinen venematka halki Pielisen oli jo elämys itsessään ja kirvoitti riemunkiljahduksia veneen halkoessa vaahtopäitä. Se oli kuin siirtymäriitti tulevaan. Kapteenimme Kimmo ohjasi venettä ammattitaitoisin ottein eikä aikaakaan kun Kelvänsaaren laituri jo lähestyi. Laiturilla meitä vastaanottamassa oli yrittäjäpariskunnan suloinen Oskari. Tämä on Siirin ja Oskarin viides kesä Tarina-ahossa. Puuhaa paikassa riittää ja talkoolaisia otetaan mieluusti vastaan sopivina ajankohtina. Yksi projekti kerrallaan - sen asenteen pariskunta on vuosien aikana oppinut. Hötkyily ei ole muutenkaan paikalle ominaista; asiat tapahtuvat sovituissa aikatauluissa, mutta niiden suorittamiseen varataan riittävästi aikaa. On kuin olisi lupa kellua omassa ajattomuuden kuplassa - tekee mahdottoman hyvää näin hektisen arjen omaavalle jokapaikan höslälle. Siiri ja Oskari ovat kaiken lisäksi aivan valloittavan sydämellisiä ihmisiä. ♥

Tarina-ahon lumossa

Tarina-ahon taika täytyy kokea. Sitä ei yksikään sana tahi lause voi kuulijalleen täysin selittää. Sitä voi pienissä määrin yrittää tallentaa kameralla, mutta kuvastakin se karkaa ilkikurisesti hymyillen niittykukkien sekaan, pirtin kaappikellon koneistoon; se muuttuu vesihöyryksi savusaunan kiukaalla ja vastan huumaannuttavaksi, tuoreiden lehtien tuoksuksi nokisten seinien syleilyssä; se kipittää kikattaen Eeva Ryynäsen tekemän lattian poikki pirtin pöydän alle piiloon, hypähtää pyhään Pieliseen vettä loiskuttaen naurunrämäkän säestämänä ja kirmaa taivaalle onnellisena kuin pääskynen poikineen. Tuo taika asuu linnunlaulussa, tarinoita ja historiaa henkivissä rakennuksissa ja rakkaudella valmistetuissa aterioissa; luonnon lempeässä hoivassa ja perusasioiden äärellä olemisessa sekä syvässä yhteyden tunteessa luontoon.

Kutsuva näkymä laiturilta Tarina-ahoon

Rannan halki kiemurteleva polku on kauniita yksityiskohtia täynnä

Kuuselan tupa - Tarina-ahon sydän

Herkullinen ruoka kruunasi päivän annin

Hitaat aamut Tarina-ahon ravitsevalla aamiaisella tuntuivat ihanilta ja antoivat rauhallisen alun päivän yhteisiin harjoituksiin.

Kokoonnuimme aterioimaan Tarina-ahon sydänpaikkaan - vanhaan isoon tupaan, jossa meille tarjoiltiin viikonlopun aikana mm. samana päivänä pyydettyä kuhaa, kauden kasviksia, erilaisia salaatteja, tuoretta leipää ja herkullisia jälkiruokia. Kuinka ihanaa oli päästä valmiiseen pöytään kauniisti esille laitettujen herkkujen ääreen! Sydän sykkyrällä huokailtiin ihastuksesta. Muutenkin tupa oli energialtaan niin maadoittava ja rauhoittava, että mieluusti suuntasin sinne kirjoittelemaan ajatuksiani muistikirjaan muinakin aikoina.

Lähdin kurssille ajatuksena irtaantua arjesta ottaakseni omaa tilaa ja aikaa tutkiskella sydäntäni linnunlaulun ja veden äärellä. Halusin myös saada uusia työkaluja hahmottaakseni kutsumukseni suuntaa, ja kurssi herätti mielenkiintoni myös jatkuvan oppimisen halun johdattamana. Kurssin sisältö oli sopivan täyteläinen ja harjoitukset sekä meditaatiot tuntuivat ihanilta. Sisäisen yhteyden vahvistamista, luonnon kanssa kommunikointia ja energian nostatusta yksilö- ja ryhmätasolla. Sain viikonlopun aikana vahvistuksen, että polkuni suunta on oikea. ♥

Helena Karhu on kultturintuottaja- ja tutkija Pohjois-Karjalasta

Shamanismin peruskurssi

Kurssin aikataulu oli lempeä läpi viikonlopun - siinä oli sopivasti aikaa omalle haahuilulle ja ruokailut sekä sauna rytmittivät mukavasti päiviä. Yhteiset hetket tuntuivat merkityksellisiltä ja viimeisenä kurssipäivänä oli olo, että nythän tämä matka vasta alkoi. Tarina-aho luo upeat puitteet yksinkertaisista, mutta juurevista asioista nauttivalle. Paikan hoivaava energia täytyy kokea; se liikauttaa sisäisiä vuoria ja jättää sieluun lämpimän halauksen tunteen.

Helena on ohjaajana ammattitaitoinen, intohimoinen ja läsnäoleva. Hänellä on kyky synnyttää luottamuksellinen tila, jossa kurssilaisten välille syntyvä turvallisuudentunne on ainutlaatuinen. Helena ohjaa kauniisti avoimesta sydänyhteydestä käsin. Hänen omistautumisensa elämäntehtävälleen on ihailtavaa ja inspiroivaa. ♥

Mukana oli tällä kertaa 3-kuinen samojedinkoira Ninja, joka muistutti meitä olemaan leikkisiä, iloitsemaan pienistäkin asioista ja elämään täysillä hetkessä. ♥

Ninja nauttimassa Tarina-ahon ajattomuudesta ♥

Sauna

Iltaisin hellimme itseämme saunan löylyissä ja Pielisessä uiden. Pohjois-Karjalan suurimmaksi tituleerattu savusauna lämpesi lauantai-illan kunniaksi. Kaksi-osaisen saunan lämmittäminen vaatii tuntien työn.

“Kylpyseni, maammoiseni,
löylyseni, lämpöiseni,
menkää löylyt saunan sammaliin,
taikka kylvyn karsinaan.”

Saunominen oli sielua hoitavaa ja energioita tasapainottavaa sekä kehoa ja mieltä rentouttavaa.

Saunassa peseytyminen on kaunis rituaali, joka rauhoittaa yöunille

“Auta luonto, anna voimaa, tee vereni vahvemmaksi.”

Tarina-ahon uhrikivi auringonlaskun energioissa

Olimme onnekkaita säiden suhteen, kun saimme pääosin nauttia auringonpaisteesta, ja ihme kyllä vältyimme korvanjuuressa iniseviltä verenimijöiltä. Puutiaisten kanssa sai toki olla tarkkana - ne ovat lisääntyneet Suomessa räjähdysmäisesti leudon talven ansiosta. Havainnot puutiaisista voi kirjata punkkiliveen, joka on Turun yliopiston ja Pfizerin yhdessä kehittämä sovellus, jonka tarkoituksena on kerätä arvokasta dataa yliopiston hyödynnettäväksi tutkimuksiin puutiaisten eli punkkien levinneisyydestä Suomessa.

Viimeinen yhteinen tuliseremonia

Viikonloppu hurahti hetkessä ohi ja siihen mahtui laaja tunteiden kirjo. Näin vahvasti aistivana ja sosiaalisesti kuormittuvana tyyppinä omien hetkien tärkeys korostui matkan aikana ja muistutti ottamaan niitä myös kotiin palatessa. Arjen tasapainon löytäminen ja hidastaminen ovat minulle ne isoimmat jutut, jotka ovat paraikaa työstössä. Kuinka rytmittää työpäivät, totuttaa mieli flow-tilan keskellä pysähtymään ja jatkamaan myöhemmin sekä työn ulkopuolisen ajan jakaminen puolison, perheen ja oman hyvinvoinnin kesken.

Näkymä veneestä Ukko-Kolille kotimatkalta. Kuvassa näkyvät kirjanpainajan runtelemat kuuset.

Tämä koettu kurssi, Helenan monitasoinen tietäjyys kulttuuriimme, viisausperinteisiin ja luontoyhteyteen sekä lumoava Tarina-aho muodostivat kerta kaikkiaan upean ja saumattoman kokonaisuuden. Voin suositella lämpimästi, jos koet nämä asiat kutsuviksi.

Paluumatka veneessä takaisin Kolin satamaan oli hiljainen. Mieli prosessoi kaikkea koettua ja samalla säilöi taikaa sydämen sopukoihin. Paluu arkeen tuntui veneessä istuessa mahdottomuudelta eikä se näin viikko jälkikäteen ole edelleenkään täysin asettunut. Voihan se olla, että paluuta entiseen ei olekaan. Vain aika näyttää sen.

Kiitos Tarina-aho, Helena ja heimolaiset ikimuistoisesta ajasta luonnon hoivassa.

♥ Karoliina