Jääkuvia á la UBU-kollektiivi
Kristian Smedsin vuonna 1996 käsikirjoittama Jääkuvia on modernin teatterin klassikkonäytelmä. Raadollinen ja syliin ottava näytelmä avaa perhealbumin tavoin kuvia perheestä ja suvusta.
Suomessa köyhyyden ja osattomuuden määrä kasvaa koko ajan. Menestymisen sijaan elämässä selviäminen ja jaksaminen on useammalle ajankohtaisempaa. Siksi joensuulainen yhteisöteatteri UBU-kollektiivi tuo tämän Kristian Smedsin kamppailunäytelmän uutena raikkaana tulkintana ensi-iltaan 16.3.2025.
Esityksessä ylisukupolviset traumat ja köyhyys luovat varjoja ihmisiin, jotka pyrkivät pärjäämään elämässään. Esityksessä tutustutaan mm. köyhyyden, kosketuksen, rakkauden ja armon kaipuussa kamppailevan yksinhuoltaja äidin elämään jaksamisen rajoilla. Lasten yrityksistä repiä itseään irti suvun synneistä. Lapsiaan kaipaaviin isiin, joilla on lähestymiskielto. Väkivallan ja kuoleman jälkiin sekä armon olemukseen sekä rakkauden vaateeseen ja pelkoon. Esityksessä soi rintarinnan pakahduttavan kauniisti piano, Dr. Alban, Portion boys ja Katri Helena. Kaikilla näillä on esitykselle paljon annettavaa.
”Just below my skin I’m screaming”
Käsikirjoitus: Kristian Smeds
Ohjaus: Tero Sarkkinen, Katja Järstä
Tuotanto: UBU-kollektiivi, Näyttämö, Sirkus Supiainen
(Esittelyteksti lainattu lippukaupasta.)
Juliste ja graafinen ilme
Jääkuvia-julisteen kuvaa suunniteltiin ja visioitiin jo talvella 2024 ohjaaja Tero Sarkkisen kanssa. Kuvasta haluttiin ei-kaupallinen. Kuulin tapaamisessa ensimmäistä kertaa käsikirjoitusta Teron lausumana, ja se iskeytyi voimalla tajuntaani nostattaen liikutuksen kyyneleet silmiini ja palan kurkkuuni. Siinä hetkessä ymmärsin, että olemme jonkun suuremman asian äärellä.
Kuvausajankohdaksi määrittyi kevättalvi 2025, joka toimi hienosti karun luonnon ympäröidessä meidät luoden upean taustan värikkäälle kuplalle ja hämmästyksestä ihastuneelle lapselle. Assaroimassa kuvauksissa oli mieheni Antti ja mallina toimi meidän ilmeikäs esikoinen. Jättisaippuakuplien tekoa varten askartelin välineen kepeistä, villalangasta, kuminauhoista ja lasihelmestä, joka osoittautui toimivaksi ratkaisuksi ulkona tuulisessa säässä.
Käsiohjelma tehtiin kokonaan digimuotoon, jota yleisö pääsi lukemaan qr-koodin kautta puhelimellaan.
Rooleissa
Äiti: Sanna Könönen (kuva 2), Anu Jumppanen (kuva 6, 7)
Tytär 1: (Mykkä lapsi) Eeva Siekkinen
Tytär 2: Karoliina Gavrilov
Tytär 3: Anni Mehtonen
Tytär 4: (Rakastettu) Maarit Ryynänen
Opettaja: Anu Jumppanen
Isä 1: Onni Hyrkäs
Isä 2: Jarkko Saksa
Isä 3: Sami Ehrukainen
Aviomies: Jarkko Saksa
Saarnamies: Hermanni Nieminen
Rakkauden hullut: Sanna Könönen, Anu Jumppanen, Hermanni Nieminen, Karoliina Gavrilov, Onni Hyrkäs, Anni Mehtonen, Jarkko Saksa
Äänisuunnittelu, musiikki: Sami Ehrukainen
Tuotantotiimi
Ohjaus: Tero Sarkkinen, apulaisohjaaja Katja Järstä
Tuotanto: Tero Sarkkinen, Katja Järstä sekä Sirkus Supiainen Rauli Katajavuori
Graafinen tuotanto, valokuvaus, mainosmateriaalit: Karoliina Gavrilov
Valosuunnittelu: Matti Hallikainen, Sami Ehrukainen, Tero Sarkkinen ja Pauli Ryhänen
Esitystekniikka: Matti Hallikainen, Pauli Ryhänen ja Tiina Meronen
Koreografia: 5. kuva Kuolleet sukulaiset - Kalle Pulkkinen, Tero Sarkkinen ja Maarit Ryynänen
Puvustusyhteistyö: Tarja Männistö-Laakkonen
5. kuva - Kuolleet sukulaiset. Kuvassa Anni Mehtonen, Henrietta Macrí, Karoliina Gavrilov ja Sanna Könönen. Kuva: Tero Sarkkinen
Ensimmäinen kosketus yhteisöllisyyden kokemuksen vavisuttavaan voimaan
Matka Jääkuvien ja kollektiivin kanssa on ollut hyvin mielenkiintoinen tutkimusmatka niin omaan mieleen ja kehoon kuin kollektiivin ryhmäytymiseen, kommunikaatioon ja kokemukseen vaivattomasti soljuvasta yhdessä tekemisestä.
Näytöksiin live-yleisö tuo joka kerta omanlaisensa lisän - tunnelman ja energian - joka vaikuttaa meihin näyttelijöihin niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Se voi rentouttaa ja lisätä leikittelevyyttä, terävöittää aistit ja saada toimimaan napakammin sekä lisätä kihelmöivää jännitystä. Koskaan ei etukäteen tiedä. Sen tiedän, että ihmismieli on monikerroksellinen ja suurta roolia kulloiseenkin esitykseen määrittää myös vahvasti jokaisen mielessä asetettu tahtotila sekä kyky laskeutua läsnäoloon.
Joka kerta viimeisen kohtauksen soljuessa loppua kohti olo verhoissa on kaikkensa antanut, epäuskoinen, täyteläinen mutta silti niin totaalisen tyhjä. Edellisen parin tunnin ajan kun on käynyt läpi erilaisten tunteiden kirjon, heittäytynyt flown vietäväksi ja kehon kuljetettavaksi, jännittänyt, tukenut ja ollut tuettuna, luottanut yhteiseen tekemiseen, virittäytynyt kommunikoimaan yllättävissäkin hetkissä ja antautunut osaksi luovan ryhmän vallitsevaa energiaa. Nautin joka hetkestä.
Jo lapsena käsikirjoitin näytelmiä ja näyttelin niissä - yläasteella ilmaisutaito kiinnosti edelleen. Epävarma minä haaveili vain salaa tästä sisäsyntyiseltä tuntuvasta asiasta, mutta piti elää yli 40-vuotiaaksi ollakseni tarpeeksi rohkea astumaan näyttämölle. Toki asiaan liittynee muutama onnenkantamoinen ja tarkkakatseinen ihmiskohtaaminen, jotka mahdollistivat juuri tässä kohtaa kaiken tämän. Hienoa tässä on ollut huomata se, miten luonnolliselta lavalla oleminen ja rooleille antautuminen tuntuu eikä tunne "no en mie kehtaa" ole koskaan läsnä.
Kevään esityksissä opettajan roolissa näytteli Merja Flink.
Vahvana virtaava tahtotila, kehittymiseen ja roolille antautumiseen puskeva kunnianhimo, heittäytyminen luottamukseen, kuuntelemisen taito, virittäytyminen nopeaan reagointiin ja yllättäviinkin muutoksiin, omien läksyjen huolellinen tekeminen sekä ennen näytöstä oman keskittymisen rutiinin löytäminen, taitava ohjaus ja turvallinen ilmapiiri; siinäpä ainakin osa reseptiä onnistuneeseen näyttelijäntyön suoritukseen, joka palvelee koko ryhmän yhteistä tavoitetta ja mahdollistaa niin yleisölle kuin näyttelijätiimille maagisen kokemuksen synnyn ja käsinkosketeltavan väkevän energian muodostumisen.
Syksyn viimeinen Jääkuvia-näytös oli sanoinkuvailematon kokemus. Valmistautuminen tapahtui rauhassa, yhteinen lämmittelyhetki herkisti ja villitsi samanaikaisesti, ja tunnelma verhoissa oli keskittynyttä ja haikeaa. Yleisö oli upeassa kontaktissa heti ensimmäisestä kuvasta lähtien koko parituntisen ajan ja näytelmän kohtausten rytmitys soljuvan napakkaa. Jokainen meistä omisti roolinsa sen parhaana mahdollisena asiantuntijana tuoden olemuksellaan, kokemuksellaan ja maailmankatsomuksellaan omanlaisen syvyyden hahmoon. Ohjaajan lause “loose your head” iskostui meihin syvälle. Me oltiin hallitusti irti. Me oltiin yhtä suurta energiaa, joka hyökyi läpi Näyttämön. Viimeisen kuvan jälkeen kokoonnuimme lavalle riviin vastaanottamaan yleisön kiitokset, ja se mitä tapahtui oli jotain, joka todisti näkymättömän olemassa olevaksi. Se käsinkosketeltava energia ja lataus tuossa hetkessä - yleisön täydellinen hiljaisuus ikuisuudeksi muuntuneiden minuuttien ajan - aika tuntui tyystin pysähtyneen. Mieleeni nousi monenmoisia ajatuksia ja toisaalta ei mitään - halusin nauttia tuosta hämmentävästä tilanteesta joka solullani ja tallentaa kokemuksen sieluni kerroksiin. Jaoimme yleisön kanssa taianomaisen, hengellisen hetken. Lopulta hiljaisuus rikkoutui aploodeihin. Tuota yhteisöllisyyden kokemusta olisin voinut hengittää loputtomiin. Kaikkeus kosketti meitä.
UBU-kollektiivi
Oon ihan tosi ylpeä meidän kollektiivin ihmisistä, teidän antautumisesta projektille ja toisillemme. UBU on ennen kaikkea ihana ryhmä ihmisiä, joiden seurassa tunnen olevani tasavertainen vaikka kokemukseni on vasta (ja jo) tämän projektin mittainen. Meidän välinen lämpö, välittäminen ja rakkaus lajiin ja toisiimme näkyy ja tuntuu lavalla asti.
Luokkakuva ♥ UBU-kollektiivi 2024—2025
Yksinhuoltajaäidin kamppailu köyhyydessä kosketuksen, rakkauden ja armon kaipuusta kipiänä. Roolissa Sanna Könönen.
“Tämä oli jännä esitys. Yhtäaikaa niinku vedetään koko ajan turpaan, mutta yhtäaikaa esitys on hyvin hellä.”
Lapset leikkivät limahirviöhippaa. Kuvassa Anu Jumppanen, Jarkko Saksa, Maarit Ryynänen ja Hermanni Nieminen.
Onni Hyrkäs - ajatuksia tuotannosta
“Kun aloitimme tuotantomme Jääkuvia, emme tienneet, missä voisimme näytelmää harjoitella. Sen taas tiesimme hyvin, että rahaa esityksen tuottamiseen ei ollut. Teatterin tekeminen alkoi haastavista lähtökohdista, mutta luovuudellamme keksimme ratkaisuja ja saimme aikaan liikuttavaa, yllättävää, hurjaa, rajua, kaunista ja lohduttavaa taidetta. Tämän kaiken jälkeen odotan innolla, miten upeita produktioita tulemme jatkossa näistä kokemuksista saamillamme opeilla toteuttamaan.”
Jääkuvia koskettaa monella tasolla, jokaista omasta kohdastaan käsin. Tämä on näytelmä, jonka jokaisen soisi näkevän.
Kiitos
Kiitos kaikille, jotka tulitte katsomaan meidän antaumuksella luodun näytelmän, tekijätiimille upeasta duunista, harjoitustilojen mahdollistajille ja muille tukijoille.
Me UBU-kollektiivi olemme ryhmä, joka koostuu eri alojen ammattilaisista ja harrastajista, ja meitä kaikkia yhdistää syvä ja intohimoinen rakkaus teatteriin, yhteisöllisyyteen, tarinoiden kerrontaan, heittäytymiseen ja periksiantamattomuuteen.
Voit seurata touhujamme Instassa @ubu_kollektiivi sekä Facebookissa ubu-kollektiivi.
♥ Karoliina
